Lopussa oli loppu

Viimeisen viikon ajan olen ihmetellyt, kun elämäni Japanissa on purkaantunut pala palalta. Päivät ovat täyttyneet jäähyväisillallisista, vierailuista, pienistä retkistä, muuttopuuhista, asioiden hoitamisesta, viimeisistä ostoksista. Olemme katsoneet, kuinka muuttomiehet ovat pakanneet maallisen omaisuutemme valkoiseen pahviin ja kantaneet sen ulos. Olemme ihmetelleet, kuinka viikonlopun paitakelit muuttuivat lumimyrskyksi, joka maalasi kotikaupunkimme valkoiseksi viimeisiksi päiviksi.

Vuosi ja kolme kuukautta kului nopeaan, liiankin nopeaan. Aluksi hieman tylsältä näyttänyt Sapporo näyttää nyt erilaiselta, kun katujen kulmat, puistot, ravintolat ja kahvilat muistuttavat niissä vietetyistä riemukkaista hetkistä. Niistä taas saamme kiittää sitä pientä mutta upeaa joukkoa ihmisiä, joita olen jo pidemmän aikaa voinut kutsua ystäviksi.

Ikävä jää.

*****

Japani ja japanilaiset eivät koskaan lakannut hämmästyttämästä ja ilahduttamasta minua. Viimeksi sunnantaina ihmettelin kahta pientä poikaa, jotka istuivat illallispöydän ääressä polvistunnassa ja selät keppisuorassa, rauhallisina ja tyytyväisinä, kun oma ipanani juoksi ympäri taloa. Toisten ihmisten kunnioittaminen, huomaavaisuus ja kohteliaisuus ovat asioita, joista toivon oppineeni jotain, ja joita tulen erityisesti kaipaamaan. Toki tälläkin maalla on pimeät puolensa, joiden kanssa minun ei kuitenkaan tarvinnut liiemmin olla kosketuksissa.

Monta tarinaa jäi kertomatta, mutta niinhän sitä aina.

*****

Huomenna lennämme Suomeen. On aika jättää teille hyvästit, ihanat lukijani. Kiitos ihan jokaiselle. Aivan erityinen kiitos teille, jotka jaksoitte juttujani kommentoida, ja teitte näiden tarinoiden jakamisesta mielekästä.

Blogin pitäminen oli hauskaa ja monella tapaa koukuttavaa. Nyt huomaan kuitenkin, että olen aika lailla täynnä virtuaalista elämää, ainakin hetkeksi. Blogi, Skype, Facebook ja sähköposti ovat oivallisia apuvälineitä, kun matkaa läheisiin on tuhansia kilometrejä. Mikään ei kuitenkaan voita aitoja, toisen ihmisen kanssa vietettyjä hetkiä, ja niihin aion keskittyä seuraavat kuukaudet.

Kaikkea hyvää teille! Ja käykää Japanissa, ette pety!

Hyvästi! Sayonara!

Anu

Laskettelujuttuja

Päivitän tähän jahka ehdin!

Tokion vinkit

En ole itse sitä tyyppiä matkalainen, että tykkäisin ohjelmoida matkapäiväni suunnistukseksi nähtävyydestä A nähtävyyteen B. Toki jokunen nähtävyyskin aina uusissa aikoissa tulee katsastettua, mutta enimmäkseen saan reissusta irti, jos keskityn nautiskelemaan hyvästä ruoasta, mielenkiintoisten kaupunginosien tunnelmasta ja ihmisten katselusta. Niinpä en aio antaa Tokiostakaan listaa, jossa suosittelisin käymään tsekkaamassa yksittäisiä nähtävyyksiä.

• Monia suomalaisia tuntuu etukäteen ahdistavan Tokion ruuhkaisuus, mutta ruuhkan kokeminen voi olla melkoinen elämys, jollei sitä tarvitse sietää päivittäin (uskoakaa minua, Suomessa ei ole ruuhkaa edes Stockamanin Hulluilla päivillä ;) ). Parhaita paikkoja kokemiseen: Shinjukun jättimäinen asema aamuruuhkan aikaan tai Shibuyan kuuluisa viiden kadun risteys asemaa vastapäätä olevan Starbucksin toisesta kerroksesta.
• Myönnettäköön, pienen lapsen äitinä en ole pariin vuoteen käynyt ihmettelemässä matkoilla yöelämää. Elokuussa Tokiossa tuli tehtyä poikkeus, ja kyllä kannatti. Vaikka bilettäminen ei muutoinkaan kuuluisi tapoihin, Tokion yöelämä ON legendaarisen hauska myös parinkympin iän ohittaneille. Jos pääsisin nyt Tokioon ns. aikuisten matkalle, yksi ilta voisi näyttää tältä: Illan aloittaisivat alkudrinkit Lost in Translation -leffasta tutun Park Hyatt Hotellin huipulla sijaitsevassa American Barissa auringon laskun aikaan. Siitä jatkaisin johonkin kivaan izakayaan syömään. Vatsan täytettyäni kävisin yksillä jossain Tokion minibaareista, jotka vetävät sisäänsä vain muutaman hengen. Puolen yön tienoilla suuntaisinn Roppongi Hillsissä sijaitsevalle The Cavern Clubille, jossa esiintyy joka ilta ilmiömäisen hyvä Beatles -coverbändi. Ilta päättyisi klassiseen japanilaiseen tyyliin karaokekoppiin, joita vuokrataan seurueille.
• Jokainen blogia lukenut on väistämättä kuullut japanilaisen ruoan hehkutustani väsymyksen asti. Silti toetan vielä kerran: ruokaan kannattaa Tokiossakin panostaa, esimerkiksi okonomi- ja yakinikuravintoiloissa on usein sellaista tunnelmaa, etten koskaan ole vastaavaa muualla kokenut.
• Niiden nähtävyyksien sijasta kehottaisin suunnittelemaan päiväohjelman siten, että tutustuu päivässä yhteen tai kahteen kaupunginosaan. Oma suosikkini lienee Harajuku (joskin kehottaisin välttämään viikonloppuisin ja erityisesti Take-Shita-Dooria), mutta jokaisessa kaupunginosassa on omaleimainen tunnelmansa. Odaiban keinosaari on yksi aivan ainutlatuinen kohde.
• Vaikka shoppailu ei muuten kiinnostaisi, niin muutamaan kauppaan tai tavarataloon kannattaa kuitenkin kurkata. Hyvä otanta Japanin käsittämättömästä tarjonnasta avautuu esimerkiksi tällaisissa paikoissa: Kiddyland -lelukauppa Harajukussa (alkuperäinen taitaa vain tällä hetkellä olla remontissa), gyaru-mekka Shibuya 109 Shibuyassa ja joku kaupungin suurista elektroniikkakaupoista, esimerkiksi Yodobashi Camera/Bic Camera, joita molempia löytyy usemamista paikoista.
• Ja vielä kerran: Tokio on kaupunki, jolla on tarjota paljon ELÄMYKSIÄ ja PALVELUITA, joita ei saa mistään muualta maailmasta. Iltapäivä Maiko-kahvilassa jää taatusti mieleen pidemmäksi aikaa, kuin Eiffel-tornia matkiva Tokio Tower...

Sapporon parhaat

URBAANI ELÄMÄ

Paras näköala: Sapporo JR tower T38

Paras katu: Odori (puistokatu)

Paras asuinalue: Maruyama

Paras puisto: Moerunuma koen

Paras museo: Hokkaidon modernin taiteen museo

Paras tapahtuma: Yuki matsuri eli lumifestifaalit

Paras kulkuväline: Taksi

RUOKA JA JUOMA

Paras kahvila: Fabulous (etelä 1 - itä 2)

Paras Izakaya: Sakagura

Paras kuppila: The Famous Door (pohjoinen 24 - länsi 2)

Paras brunssi: Jetset (erityisesti klassikko eggs benedict)

Paras tavaratalon ruokaosasto: Marui Imai

PARHAAT KAUPAT

Paras tavaratalo: Marui Imai

Paras kenkäkauppa: Odette e Odile, Steller place -ostoskeskuksessa Sapporon asemalla

Paras lastenvaatekauppa: Kids Jam (useita liikkeitä, suurin Sapporo Factoryssa)

Paras lifestyle kauppa: Muji, Esta -ostoskeskuksessa Sapporon asemalla

Paras second hand kauppa: Second street

Paras ruokakauppa: Daiei, Maruyama class -ostoskeskuksessa

Parhaat myyjät: DNKY:n osasto Daimaru-tavaratalossa

Hajatelmia osa IV

Stereotypinen japanilainen on varsin täsmällinen kaveri. Aina ajassa, prikulleen. Valtaosa omankin kokemukseni mukaan onkin. Mutta omaan elämääni on sattunut myös yksi sanoisinko varsin boheemi japanilainen.

Japaninopettajani saapuu tuskin koskaan tunnille ajoissa. Kerran hän jätti ilmestymättä kokonaan. Toisen kerran sain hätäisen puhelun, jossa hän pahoitteli edellisenä päivänä unohtamaansa tuntia, jota ei koskaan edes oltu sovittu pidettäväksi.

Myöhästely on rasittava piirre ihmisissä, mutta siedän sitä senseiltäni, koska hän on muuten loistava opettaja.

Mutta se taas niistä stereotypioista.

*****

Kommenttilaatikossa käytiin taannoin keskustelua torakoista. Kerroin kysyjälle, että käsittääkseni ne eivät ole kovin yleisiä, me emmekä tuttuvapiirimme ole niihin törmänneet. Tietävimmät kertoivat, että kyllä niitä torakoita Japanista löytyy, joku jopa nasevasti totesi, että muualla kuin expattien lähipiiristä.

Jostain syystä yhdellä japanintunnilla tulivat nämä ihanaiset kokkuro-chit puheeksi. Opettajani kertoi, että torakoita ei tosiaankaan Hokkaidolla juuri näe, muilla saarilla kylläkin. En siis ihan väärässä ollut kuitenkaan. Liekö sitten viileämmällä ilmastolla vai paremmilla asumisoloilla enemmän osuutta asiaan.

*****

Vanhempi japanilaisystävättäreni totesi hiljan, että Hokkaidollahan on oikeasti kuusi vuodenaikaa, ei neljä. Syksyn ja talven väliin jää yksi nimetön vuodenaika. Se on silloin, kun lehdet ovat tippuneet puusta, mutta lumi ei ole vielä maassa. Talven ja kevään väliin jää toinen, silloin kun lumi on sulanut, mutta lehti ei ole vielä puussa.

Näinhän se on tietysti Suomessakin. Mutta siinä missä Suomen vuodenajat ovat epämääräiset, kulkee vuoden kiertokulku täällä kuin kello. Syksy alkaa lokakuun alussa, ilmat viilenevät parin viikon aikana hellelukemista noin viiteentoista asteeseen. Lehdet ovat tippuneet marraskuun toiselle viikolle mentäessä, ja pysyvä lumi sataa hieman ennen joulukuun puoliväliä. Lumi pysyy maassa aina maaliskuun puoleenväliin ja ilmat lämpenevät nopeasti kymmenen asteen tienolle. Puut saavat lehdet huhtikuun loppupuolella. Kesä on täydessä terässään kesäkuun alussa, ja helteisiä päiviä riittää aina syyskuun loppuun asti.

Sushin ja hyvän palvelun ja yleisen huomaavaisuuden ohella voisin smuglata tämän ilmaston myös Suomeen. 

Suosikkipaikkoja Japanissa

Listasin pyynnöstä joitakin suosikkipaikkojamme Japanissa. Olipa muuten vaikeaa, listasta olisi voinut tulla loputon. Tällaiseen kuitenkin päädyimme, osassa on käynyt ainoastaan salariman, osassa koko perhe yhdessä.

Linkkaa blogijuttuihin sikäli kun juttua löytyy jomman kumman blogista.

HOKKAIDO

• Nisekon alue sekä talvella että kesällä. Nisekon puuterilumi veti perhettämme yksin tai yhdessä parin talven aikana puoleensa kymmeniä kertoja. Kesällä siellä voi muun muassa vaeltaa, laskea koskia, maastopyöräillä tai vaikka kiivetä upealle Yotei-zan -tulivuorelle. Hirafun kylä itsessään ei muuten ole viehko paikka, siltä ei kannata liikoja odotella.
• Daisetsun kansallispuisto keskellä Hokkaidoa. Sounkyun rotkot ja vesiputoukset ovat upeat, Asahidakesta on paremmat vaellusmahdollisuudet. Ehdoton paikka myös skitouringiin, meiltä jäi valitettavasti väliin.
• Otarun kanaalikaupunki ja lähettyvillä olevat Otamoin alueen valellusreitit.
• Toyan alueen kraaterijärvet ja yöpyminen the Windsor Toya -hotellissa.
• Shikotsu-järvi ja siellä erityisesti Marukoma ryokan ja onsen.
• Shakotanin niemimaa.

Sapporon suosikkipaikat huomenna omassa postauksessaan!

MUUT SAARET

• Tokio kaikkinensa. Yksi molempien suosikkikaupungeista maailmassa.
• Japanin Alpit ja siellä klassinen Japanin haute route.
• Miyajima eli oikeammin Itsukushima, joka on tunnettu "leijuvasta" toriistaan eli shintotemppelin portistaan.
• Oitan prefektuuri Kyushun saarella autoillen.
• Suurin osa vierailemistamme suurkaupungeista ansaitsisi mainintansa, mutta sellaisissa luetteloissa ei juurikaan ole järkeä... Joten Tokion jälkeen suosikeiksemme nostamme vaikka Hiroshiman ja Osakan.

Vaimo & Mies

Vaimo & Mies

Eli oikeammin Ginka no taki (linnunradan vesiputous) ja Ryusei no taki (tähdenlennon vesiputous).

Olisin voinut istua kukkulan laella kokonaisen päivän, katsomassa maisemaan herkästi piirtyviä putouksia, kuuntelmassa niiden pauhua, ihailemassa niiden ikiaikaista kaiverrustyötä.

Sounkyon rotko ja Daisetsun kansallispuisto olivat koko asumisemme ajan Hokkaidon must-see paikkojen kärjessä, mutta läheltä piti, ettemme koskaan sinne selvinneet. Nyt olen tyytyväinen, että yksi parhaista säästettiin loppuun.

Ja aika passeli valinta hääpäivämatkakohteeksikin.

Vasemmanpuoleinen putous on muuten n. 120 metriä korkea. Kuvat vaan taaskaan niin eivät tee oikeutta.